Ajankohtaista

Nuorisoedustajat unelmoivat arkeen kiinnittyvää, avointa kirkkoa reformaatiojuhlassa

“Juhlajumalanpalveluksessa sai tuntea musiikin jaloissa asti, kuoro iski syvälle. Jäätävän hienoa!”  porilainen Saska Kynäslahti arvioi reformaation merkkivuoden päätösmessua Turun tuomiokirkossa sunnuntaina 5.11. Reformaatiojuhlinnassa on haluttu korostaa armoa, yhdessä tekemistä ja tulevaisuutta. Päätösjuhlaan oli kutsuttu myös nuoria seurakunta-aktiiveja jokaisesta hiippakunnasta.

Pieksämäkeläinen Alma Liukkonen tapasi piispansa Jari Jolkkosen reformaatiovastaanotolla

Päätösjuhla koostui jumalanpalveluksesta, kutsuvierasvastaanotosta ja Logomon pääjuhlasta. Lapset ja nuoret olivat keskeisessä roolissa myös Logomon näyttävän juhlan toteutuksessa: Puolalanmäen musiikkilukion kuoro ja muusikot vetivät juhlan musiikkitarjonnan vaihtuvien solistien kanssa. Nähtiinpä lavalla vain muutaman kuukauden ikäinen Robin, gospel-legenda Jaakko Löytyn lapsenlapsi.

 

Hiippakuntien nuorisodelegaatit olivat juhlasta innoissaan. Jumalanpalveluksen jälkeen ennen Logomon juhlaa  Alma Liukkonen Pieksämäeltä summasi päivän antia: “Vasket soittivat hienosti. Odotan erityisesti oman hiippakuntani piispan Jari Jolkkosen tapaamista ja keskustelua hänen kanssaan.” Kasper Rydman Porin Teljän seurakunnasta komppasi vierestä “On kunnia päästä edustamaan omaa seurakuntaa tänne ja mukava tavata uusia ihmisiä ympäri Suomen. Myös Logomon juhla ja presidentti Niinistön puhe kiinnostavat.”

 

Reformaation merkkivuoden anti vaihtelevaa

Runoilija Anna-Mari Kaskinen ja tyttärensä Katja-Maaria Vilén reformaatiojuhlissa Logomossa

Reformaation merkkivuoden näkyminen seurakunnissa ja nuorten elämässä sai vaihtelevia arvioita: osalle juhlavuosi ei ollut näkynyt mitenkään. Toista laitaa edusti muun muassa Milla Malin Tammelasta: “Merkkivuosi on näyttäytynyt tosi erilaisina ja monipuolisina tapahtumina. Vahvimmin tapahtumien kautta on jäänyt mieleen, miten erilaisia tapoja on olla mukana kirkossa ja seurakunnassa. En ole onnistunut selaamaan somea päivääkään ilman, että #armoa tai #valoa on välähdellyt feedissä. Tällaista moninaisuutta olisi hyvä jatkaa, jotta erilaiset ihmiset pääsevät mukaan seurakuntiin myös juhlavuoden jälkeen.” Malin toivoo.

 

Tapahtumat ovat olleet monella paikkakunnalla keskeinen reformaatiovuoden anti: Ylistarossa oli järjestetty hevimessu, Lahdessa koulunäytelmä, Porissa tuunattu Lutherin teesejä nykyaikaan isosleirillä. Sara Luttinen Oulusta nosti vuoden kohokohdaksi Tampereella järjestetyn Kirkko 2025-tulevaisuusseminaarin nuorille: “Seminaarin työpajoissa käsiteltiin kirkon tulevaisuutta. Oli kiva päästä keskustelemaan ja huomata, miten hyviä mielipiteitä meidän ikäisillä on. Piispa Tapio Luoma tuli meidän kanssa lounaalle, oli kiva tajuta, että piispaakin kiinnostaa meidän nuorten ajatukset” hän summasi.

 

Ei valmiiksitehty, vaan mukaankutsuva kirkko

Hiippakuntien nuorisoedustajat elävät juuri nyt aktiivista seurakunta-aikaa: he toimivat isosina, tekevät seurakuntiensa somesisältöjä, kouluttavat nuorempia ja vetävät kerhoja. Millaista kirkkoa he haluaisivat olla rakentamassa?

Hiippakuntien nuorisoedustajia juhlajumalanpalveluksen jälkeen

“Toivoisin että tulevaisuudessa kirkko olisi lähempänä ihmisiä ja helposti saavutettavissa siellä, missä ihmiset nyt ovat. Ehkä sitten ihmiset löytäisivät kirkkoonkin sunnuntaisin. Olisi tärkeää, että kaikki kokisivat voivansa tulla ja olla sellaisia kuin ovat.” maalailee Hanna Karppinen Lahdesta. Sampsa Penna Tampereelta ajattelee saman suuntaisesti: “Kaipaisin helpommin lähestyttävää kirkkoa ja vapaampaa kirkkoa, sellaista kuin riparilla osataan hyvin luoda.” Karppinen ja Penna ovat aloittaneet tänä syksynä opiskelut Turussa. Uuden kotikaupungin seurakuntaelämä on toistaiseksi jäänyt vieraaksi opiskelujen viedessä leijonaosan ajasta.

 

Nuorten osallisuus innostaisi nuoria mukaan tekemään, arvelee Jasmin Murto Lappeenrannasta: “Haluaisin enemmän nuorten kädenjäljen näkymistä kirkossa: meille ei tarvitse tehdä valmiiksi, teemme kyllä itse.” Ensi vuoden seurakuntavaalit puhututtivat myös nuoria. Osa oli lähdössä ehdolle, osa kaipasi lisää nuoria luottamushenkilöitä. Ylipäänsä kaivattiin elävämpää yhteydenpitoa seurakuntien luottamushenkilöiden ja nuorten välillä. Aleksi Ojanperä Porista kaipasi avoimempaa päätöksentekoa: ”En osaa nimetä yhtäkään kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston jäsentä.

 

X