Ajankohtaista

Yli 20 000 isosta kesän rippileireillä – “Isosena tuntee olevansa merkityksellinen”

Kesän ensimmäiset rippileirit starttasivat kesäkuun alussa, ja moni leirikeskus ympäri Suomea täyttyi innokkaista nuorista ja seurakunnan työntekijöistä. Rippikoulun käy vuosittain yli 50 000 nuorta. Tänä vuonna leirien osallistujamäärät ovat edellistäkin vuotta suuremmat.

Kesän leirit eivät kuitenkaan sujuisi ilman isostyötä, joka on yksi Suomen laajimmista vapaaehtoistyön muodoista. Yli 20 000 isosta tekee vuosittain ansiokasta vapaaehtoistyötä rippikoulujen, -leirien ja muiden kirkon tapahtumien eteen Suomessa ja ulkomailla. Kyseessä onkin suurin nuorten vapaaehtoistyön muoto kirkon sisällä. Mutta miksi isoseksi ryhdytään ja mitä se antaa?

ISOSUUS ANTAA MERKITYSTÄ

“Se fiilis on ihan paras, kun saa mahdollisuuden vaikuttaa jonkun elämään positiivisesti ja saa luotua jollekin upean riparimuiston. Kun leirin kovis alkaa itkemään liikutuksesta vikalla iltanuotiolla, tietää jättäneensä jäljen. Isosena tuntee olevansa merkityksellinen”, Lauttasaaren seurakunnan isonen Linnea Tuori, 17, kertoo innostuneena.

Lauttasaaren seurakunnan isoset Olli Härkänen, Linnea Tuori ja Jami Vihavainen ovat saaneet isostyöstä onnistumisen kokemuksia, korvaamattomia muistoja ja uusia ystäviä seurakunnasta.

Linnean lisäksi myös kaksi muuta Lauttasaaren tämän kesän isosta Olli Härkänen, 17, ja pian ensimmäiselle leirilleen pääsevä Jami Vihavainen, 15, ovat olleet innoissaan isosena olemisesta. Kaikille kolmelle nuorelle isostyö on antanut monia onnistumisen kokemuksia, korvaamattomia muistoja ja uusia ystäviä seurakunnasta. “On ihana nähdä nuorten kyseenalaistavan ajatteluaan ja oppivan itsestään jotakin uutta”, Olli kuvailee yhtä onnistumisen kokemusta. “Seurakunnan isosten välillä on lisäksi niin suuri luottamus, että toisilta isosilta saa aina tukea ja heistä on tullut hyviä ystäviäni”, hän lisää isostyön hyvistä puolista kysyttäessä.

Kolmikon mielestä isosen rooli on olla leirillä nuorten tukena, luoda yhteishenkeä ja innostaa. “Pikkuisten leiri on kiinni siitä, millaisia isoset ovat”, Jami kertoo isosen vastuusta. Vastuullinen rooli on myös opettanut heille paljon. “Olen oppinut kuuntelemaan ja olemaan läsnä”, Linnea kertoo. “Ja kohtaamaan ihmiset sellaisena kuin he ovat, ilman ennakkoluuloja”, Olli täydentää. “Isosena on ollut pakko heittäytyä, joten olen rohkaistunut sen myötä”, Jami kertoo isoskoulusta opituista asioista.

Isosten matkan varrella on ollut haasteitakin. “Haastavia ovat leiriläisten omakohtaiset ongelmat, jotka saattavat näkyä leirielämässä. Joskus on myös vaikeaa olla koko ajan läsnä ja aktiivinen, sillä se vie paljon energiaa”, Linnea muistelee. “Leirin ekana päivänä aina hiukan jännittää esiintymistä”, Olli lisää. Haastavissa tilanteissa leireillä isoison (vanhempi isonen), ohjaajien ja toisten isosten apu on ollut korvaamatonta. “Ohjaajilta saa aina apua sekä uuden näkökulman ongelmaan”, Olli kertoo. “Tärkeää on muistaa, että isonenkin on vain ihminen, jolla voi olla omiakin huolia”, Linnea muistuttaa.

TUKEA ISOSELLE

Isosen ei tarvitse pärjätä yksin, sillä seurakunnan työntekijät ovat leireillä auttamassa ja opastamassa heitä. Haagan seurakunnan nuorisotyönohjaajan Jenni Surakan mielestä isosen rooliin kuuluu kohtaaminen ja esimerkkinä toimiminen: “Isosen rooli on olla oma itsensä ja isosen tärkein tehtävä on kohtaaminen. Seurakunnan työntekijä voi tukea isosta mahdollistamalla näitä kohtaamisia isosten ja pikkusten välillä.” Malmin seurakunnassa työskentelevän Antti Niemisen mielestä kyse on mallioppimisesta: “Isonen on iällisesti lähellä nuoria, joten voi helposti rohkaista ja kohdata nuoria oman esimerkkinsä kautta.”

Haagan seurakunnan nuorisotyönohjaajan Jenni Surakan mielestä nuorten kohtaaminen ja esimerkkinä toimiminen ovat keskeinen osa isosen roolia.

Vaikka isosen rooli onkin vastuullinen, muistuttaa Antti isosen olevan vielä itsekin nuori ja tarvitsevan tukea työntekijöiden puolelta. “Isosta ei saa heittää yksin tekemään, sillä hän tekee ensimmäistä kertaa elämässään tehtäviään. Siksi tulee olla läsnä ja keskustella ideoista ja ajatuksista.”

Isosilla tulisi olla mahdollisuus myös päästä itse vaikuttamaan seurakunnan toimintaan. “Seurakunnan tulee oppia nuorten kaltaiseksi, ei vaatia nuorta muuttumaan seurakunnan kaltaiseksi. Näin nuoret voivat kokea seurakunnan omakseen.” muistuttaa tutkija Jouko Porkka Diak-ammattikorkeakoulusta.