Ajankohtaista

Erityisnuorisotyö lahdessa. Sataprosenttisesti nuorille.

 

”Kun tulin tänne Lahteen töihin vuonna 2004, esimiehellä oli minulle yksi iso pyyntö: verkostoidu! Tavoitteena oli päästä mukaan muiden nuoria tukevaa työtä tekevien joukkoon”, kertoo Ville Forstedt.

”Siinä olikin hirveä homma tehtävänä. Oli paljon epäluuloja voitettavana, seurakunta kalskahti sanana pahalta monen korvaan. Jouduttiin opettelemaan, että ihan samanlaisia ihmisiä tässä ollaan. Mutta kun siitä päästiin yli, ollaankin sitten huolella painettu duunia vuosikausien ajan. Niiden resurssien puitteissa, jotka ollaan saatu.”

Työtä on tehty, ja se on palkittu kasvavin resurssein. Viime toukokuussa Lahden seurakuntayhtymä sai Kirkon erityisnuorisotyön teko -tunnustuksen. Huomionosoitus tuli nimenomaan erkkatyön resurssien lisäämisestä.

Resursseja on uskallettu yhtymässä ohjata erityisnuorisotyön suuntaan, koska työlle on osoitettu olevan kysyntää, kysyntään vastaamiseksi on löydetty keinoja ja keinojen on osoitettu toimivan.

”Tavoitteellisessa toiminnassa onnistuminen on mahdollistanut sen, että lisäresursseja on voitu saada. Me olemme tuoneet kentältä päätöksentekoon tiedon siitä, mitä tarvitaan. Sen jälkeen on suunniteltu hyvin, ja sitten toteutettu hyvin. Sillä tavalla tämä on onnistunut.”

 

Verkostojen kautta liikkeelle

Nykymuotoisen erityisnuorisotyön konsepti Lahdessa aukesi verkostojen toimintaa tarkastelemalla.

”Nuorisopalvelujen tukimuodot lähtivät liikkeelle 17 vuodesta ylöspäin. Minä ajattelin, että meidän kohderyhmämme voisivat sitten olla yläasteikäiset ja ennaltaehkäisevä työ.

Verkostojen kautta suhteet löytyivät kouluihin, lastensuojeluun, nuorisopsykiatrian puolelle ja poliisiin. Niiden kautta ohjautui nuoria asiakastyön kontakteihin. Ennaltaehkäisevää työtä varten valikoituivat puolestaan pienryhmät, joista iso osa kytkettiin joustavan perusopetuksen yhteyteen.

”Pienryhmätoiminta käynnistettiin nuoria kuunnellen: käynnistettiin sellaista toimintaa, joka kiinnostaa nuoria itseään. Tärkeä periaate on se, että nuori löytää itselleen merkityksellistä tekemistä, jossa haluaa myös kehittää itseään. Toiminnan sisälle rakennetaan sitten myös elementtejä, jotka toimivat oman itsen tuntemuksen kasvattamisessa ja tunnetaitojen oppimisessa”, Ville Forstedt selittää.

Ensimmäiset vuodet Forstedt teki töitä yksin. Sitten moottoripajatoimintaa laajentamaan palkattiin oma työntekijä. Viime vuonna Forstedt sai työparin, jonka kanssa pienryhmätoiminta kasvatettiin ennennäkemättömiin mittoihin.

Pienryhmiä toimii moottoripajalla ja muiden harrastusten ympärillä. Tänä vuonna eri ikäryhmille toteutetaan jo yhteensä 17 pienryhmää. Nuoria ohjautuu ryhmiin muun muassa erityisopetuksen koordinaattoreiden ja nuorisopsykiatrian kautta.

Yläasteikäisten pienryhmät toimivat hyvin. Viime vuonna havahduttiin siihen, että toimintaa olisi ehkä syytä suunnata vielä nuoremmalle ikäluokalle.

”Poliisin kanssa tehtävässä Ankkuri-toiminnassa olimme mukana ensimmäisestä minuutista alkaen. Sitä kautta meille kävi ilmi 5-6-luokkalaisten oirehtiminen, ja se, ettei sen ikäisille ollut tarjolla käytännössä mitään tukitoimintaa. Niinpä me päätimme avata oman pienryhmätoiminnan myös sen ikäisille.”

 

Pelaamisesta elämänhallinnan väline

Kiintoisimpia Lahden uusia aloitteita on ollut esport-ryhmien käynnistäminen. Siinäkin oli taustalla nuorten kuuleminen.

”Viime vuosina pelaamista on lähestytty lähinnä ongelmien kautta. Me halusimme nähdä, miten nuoret itse sanoittavat pelaamisen ja miten siihen voitaisiin kiinnittyä myönteisesti.”

Pelaamista lähestyttiin moottoripajoista tutulla rakenteella: luodaan hyvät mahdollisuudet paneutua tekemiseen vakavissaan ja asetetaan tekemiselle tavoitteita. Lahtelaiset investoivat laitteisiin sen verran, että saattoivat mainostaa mahdollisuutta pelata kaupungin parhailla koneilla.

Ryhmiin otettiin nuoria, joiden läheisillä oli huolta liikapelaamisesta, mutta nuorilla itsellään halu mennä pelaamisessa eteenpäin. Ryhmissä tarjottaisiin valmennusta pelaamiseen, mutta samalla muun muassa elämänhallinnan taitoja.

”Koneiden ja tilan piti olla sellainen, että nuorelle tulee wau-kokemus. Me saimme mukaan myös puoliammattilaisvalmentajan, jolla on kova kokemus kilpapelaamisesta. Hän auttaa yksittäisiä nuoria kehittymään, mutta tuo samalla esille ne kaikki muutkin asiat, joita tarvitaan: kun pelataan joukkueessa, pitää puhua muille, auttaa kaveria, toimia ryhmässä. Ja jotta pystyy pelaamaan huipulla, on pidettävä huolta unen määrästä, ravinnosta, riittävästä ulkoilusta ja niin edelleen”, Forstedt selittää.

”On kiinnostavaa tarkkailla, miten elämänhallinnan ja vuorovaikutustaitojen perusasiat nousevat esiin. Niitähän me pyrimme nuorille tuomaan.”

Pitkäjänteisyyskin on mukana: yhteiseksi tavoitteeksi on otettu osallistuminen joukkueena peliturnauksiin.

 

Kaikki nuoret ovat seurakunnan kohderyhmää

Lahden erityisnuorisotyötä ohjaa syrjäytymisen ehkäisemisen näkökulma. Se ei rajoitu seurakunnan seiniin.

”Kun nuorisotyön kenttää katselee, valtava osa nuorista on tavallisen nuorisotyön ulkopuolella. Siihen ei minusta saa tyytyä, pitää pystyä parempaan. Meidän kohteenamme onkin sata prosenttia lahtelaisista nuorista”, Ville Forstedt miettii.

”Koska nuoret ovat erilaisia, tarvitaan erilaista toimintaa. Yksien kanssa käydään sitten pumppaamassa kuntosalilla, toisten kanssa kokeillaan voimauttavaa eläintoimintaa.”

Kun näkökulma on asetettu näin, työn mahdollisuudet ja resurssien rajat tulevat selvästi esille. Forstedt on voinut tuoda seurakuntayhtymän päätöksentekoon tiedon siitä, millaista tarvetta lapsilla ja nuorilla on, ja miten monipuolisesti ja laajasti seurakunta siihen voisi vastata, jos resursseja olisi lisää.

”Ei meillä etsimiseen mene aikaa. Kohtaamiseen menisi aikaa vielä paljon enemmänkin. Silti nykyisillä resursseillakin kyetään tavoittamaan noissa 17 pienryhmässä lähes 80 nuorta. Se on minusta aika suuri määrä erityisnuorisotyössä. Ja jos muutamakin nuori saadaan pysymään koulussa ja liikkumaan elämässään hyvään suuntaan, joidenkin pelikoneiden hankintakustannus on aika pieni investointi siihen.”

”Seurakunnissa olisi syytä alkaa kerätä ja näyttää realistisia lukuja siitä, miten tavoittavaa ja vaikuttavaa oma työ on. Se on ainut keino antaa myös oikeaa mielikuvaa siitä, mihin kirkko ihmisten rahoja käyttää.”

 

Kehittäminen on työntekijöiden käsissä

”Minua kiinnostaa aina se, mikä voisi olla nykyaikainen työote nuorten kanssa. Ensi vuoden alussa olemme päättäneet kokeilla Youtube-kanavaa, jolla kerrotaan huumorin keinoin, mistä Lahden seudulla voi saada tukea asioihinsa”, Ville Forstedt sanoo.

”Digimaailmassa kaikki elää ja muuttuu nopeasti. Siksi siellä erityisesti yhteistyö nuorten kanssa on se juttu.”

Muun toiminnan kasvattamista ei haeta itsetarkoituksellisesti. Sellaista kasvua ei varsinkaan haluta, joka vaarantaisi nuorten kohtaamisen laadun. Sen sijaan toiminnan seurantaan haluttaisiin panostaa: miten mukana olleet nuoret pärjäilevät, ja jos jollekin on tullut ongelmia, voisiko tuttu työntekijä auttaa heitä luontevasti takaisin rattaille.

Lahdessa tehtävästä työstä nousee esiin valoisa näkökulma siihen, että erityisnuorisotyötä voidaan viedä eteenpäin tuloksellisesti. On paljon erilaisia mahdollisuuksia, joihin tarttua ja joiden kautta toimia.

”Minä olen optimistinen koko kirkon erityisnuorisotyön suhteen, koska työn kehittäminen on ennen kaikkea meistä työntekijöistä kiinni. Lähinnä meitä estävät tuttuus ja tottumus. Tarvitaan tuuletusta ja kokeiluja. Mutta työntekijöiden itse pitää päättää uudistaa työtapojaan. Kukaan muu ei sitä meidän puolestamme tee.”

 

Erityisnuorisotyön otteella kouluihin

Erityisnuorisotyön työotetta voisi Ville Forstedtin mielestä soveltaa seurakunnissa nykyistä selvästi enemmän.

”Erityisnuorisotyöstä ei kannata tehdä erityistä saareketta, jota vain jotkut osaisivat tehdä. Kyllä tähän kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen on ammatilliset valmiudet kaikilla nuorisotyöntekijöillä. Kysymys on enemmän siitä, keitä työssä kohdataan. Oman tutun seurakuntanuorten piirin rinnalla kohtaamisia voisi laajentaa tälle enemmän tukea tarvitsevien puolelle.”

Jotta seurakunnan osaaminen tulee käyttöön, pitää verkostoitua ja tarjoutua mukaan. Ja vanhoissakin kanavissa voi tehdä päivitystä. Forstedtilla on yksinkertainen ehdotus: kunkin seurakunnan alueen nuorisotyöntekijän tontille pitäisi kuulua yhteistyö erityiskoulujen ja pienluokkien kanssa.

”Millaista työtä omassa seurakunnassa ja omalla alueella tällä hetkellä tehdään erityisen tuen oppilaiden kanssa? Voisiko kouluyhteistyön päivittää aamunavauksista tunne- ja vuorovaikutustoiminnan vetämiseen?”