Ajankohtaista

Aikuiseksi on pitkä matka

 

Nuoruus on iso muutosvaihe. Nopea fyysinen kasvu, aivojen voimakas kehittyminen ja sukukypsyyden saavuttaminen pakottavat nuoren myös psyykkiseen muutokseen. Uuden tasapainon löytäminen vie aikaa ja aiheuttaa monenlaista ohimenevää oireilua.

Nuoruusiän kehitystehtävistä tärkeimpiä on omista vanhemmista irtautuminen.

“Nuoruusiässä auktoriteettien ja perheen, koulun sekä yhteiskunnan sääntöjen kritiikitön hyväksyminen päättyy. Joskus irtautuminen on tuskallista, ja nuori tarvitsee siihen kiukkua ja vanhempien mollaamista”, psykologi ja psykoterapeutti Eija Sinervä muistuttaa.

Ajattelun kehityksen myötä nuori voi ajatella moraalisia kysymyksiä ensi kertaa itsenäisesti. Myös aikuisen seksuaalisuuden haltuunotto on yksi nuoruusiän kehitystehtävä. Tähänkin vaikuttaa malli lapsuuden perheestä, vanhempien parisuhde tai parisuhteet tai myös suhteen puuttuminen.

“Seksuaalisuuden monimuotoisuuden pohtiminen kuuluu nuoruusiän identiteettikehitykseen. Eri suuntautumisvaihtoehtoja on mahdollista pohtia avoimemmin, ja entistä useampi voi löytää itselleen oikeasti sopivan tavan toteuttaa seksuaalisuuttaan aikuisena.”

 

Vanhempien rooli muuttuu

Lapsen itsenäistyminen on myös vanhemman kehitystehtävä. Kun nuori haluaa itsenäisesti kokeilla uutta ja suuntautuu kodin ulkopuolelle ja kavereihin, vaatii se myös erilaista vanhemmuutta ja erilaisia sääntöjä.

Riitaa tulee helposti vaikka siitä, että nuoren huone on kuin sikolätti. Läksyt unohtuvat ja  nukkumaanmeno viivästyy. Vanhemman pitää pystyä miettimään, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä, mistä säännöistä pidetään kiinni ja missä asioissa nuorelle tulee antaa omaa vastuuta.

Esimerkiksi oman huoneen siivoamisesta ei kannata tehdä jatkuvaa riidan aihetta, ja koulunkäynnin on hyvä olla koulun ja nuoren välinen asia niin kauan kuin se sujuu.

Sinervä muistuttaa, että nuoren kanssa aikuisen pitää riidoissa ja perheen sääntöjen rakentamisessa olla se joustavampi osapuoli. Riitatilanteissa aikuisen pitää osata ottaa askel taaksepäin.

“Anna nuoren ottaa vastuuta ja kokeilla asioita, tehdä virheitä ja oppia kantapään kautta, mutta turvallisesti. Auta ja puutu, jos nuorelle tulee ongelmia. Ole valmis mahdollisesti lähes yhtä suureen omaan kehitykselliseen kriisiin kun lapsesi itsenäistyy”, Sinervä ohjeistaa.

 

Kodin ulkopuolisilla aikusilla tärkeä rooli

Kodin ulkopuoliset aikuiset ovat tärkeässä roolissa nuoren elämässä. Joillakin nuorilla vanhemmista itsenäistymisen tuska on niin suurta, että keskusteluyhteys vanhempien kanssa on väliaikaisesti poikki.

“Jos työskentelet nuorten kanssa tai sinulla on kontakti lähipiirisi nuoreen, ota vastaan tärkeä tehtävä aikuisena kuuntelijana. Vaikka vanhemmuudessa ei mitään vikaa olisikaan, nuoren mielessä ei välttämättä ole sillä hetkellä muita luottamuksellisia aikuisia.”

Haasteeksi voi nousta esimerkiksi se, missä ovat luottamuksellisuuden rajat, jos nuori kertoo jotain huolestuttavaa elämästään.

“Pyri pitämään luottamuksesta kiinni, äläkä kerro nuoren asioista eteenpäin. Jos nuori tarvitsee apua, kerro nuorelle etukäteen, että nyt on pakko puuttua, jotta apua saadaan. Nuoruusikäisen pitäisi voida olla mukana tai ainakin tietoinen, kun hänen asioistaan puhutaan esimerkiksi koulun palavereissa tai muissa yhteyksissä”, evästää Eija Sinervä.

 

Harrastusten vaihtuminen on normaalia

Nuoruusvaiheeseen kuuluu myös se, että kiinnostuksenkohteet muuttuvat. Nuori saattaa lopettaa pitkäaikaisen urheiluharrastuksen. Myös seurakunnissa on huomattu, miten nuorilla riparin jälkeen side seurakuntaan katkeaa.

Sinervän mukaan syy saattaa olla yksinkertaisesti se, että fyysinen ja psyykkinen kasvu sekä aivojen kehitys vie paljon energiaa. Ravinnon ja unen tarvekin lisääntyy voimakkaan kasvun vaiheessa.

“Sängyssään kaiket vapaa-ajat puhelimella koomaileva nuori ei siis välttämättä ole vaan laiska vaan väsynyt valtavassa muutoksen tilassaan.”

Myös kaveripiirin muuttuminen saattaa tuoda uusia kiinnostuksenkohteita. Kun aivojen kehitysvaiheesta johtuen välitön tarpeentyydytys ja nopean mielihyvän etsiminen ohjaa toimintaa, voi motivaatiota ponnistella pitkäjänteisesti olla vaikea löytää.

“Toisaalta, jos harrastusryhmässä on kavereita ja tärkeä sosiaalinen vertaisryhmä, voi se olla hyvin merkityksellinen identiteetin rakentaja läpi nuoruusvuosien. Nuoren kannalta tärkeää on ainakin sosiaalinen kuvio, joka harrastustoiminnan ympärille kehittyy.”

 

Kuohunta tuo syrjäytymisriskejä

Suurin osa nuorista selviää murrosiästä lievällä oireilulla ja aikuisten tuella, mutta nuoruusvaiheen kuohunta tuo myös syrjäytymisriskejä. Keskeistä syrjäytymisen ehkäisemiselle on Sinervän mukaan juuri vertaisryhmä. Lapsuuden perhesuhteista irtautumisen edellytyksenä on se, että nuorella on joku ryhmä, johon liittyä – kaveripiiri, koulun yhteisö, harrastusryhmät tai nettikontaktit.

“Tärkeimpänä vertaisryhmänä näen kaverit, jotka tuovat samaistumispintaa ja joiden kanssa voi kokeilla uudenlaista itsenäisyyttä. Kaverit tai ainakin luokkatoverit ovat tärkeitä myös jatko-opintojen onnistumisessa.”

Sinervän mukaan koulupudokkailla on usein nähtävissä yksin ja ulkopuolelle jäämistä myös kouluyhteisöissä. Jos lapsuuden perheestä irtautumisen tukena ei ole näitä riittävän tukevia ja tärkeitä muita vertaisryhmiä, niin aikuisena on vaikea ellei mahdoton liittyä yhteiskuntaan ja itsenäistyä aidosti.

Syrjäytymisriskiä kasvattaa yksinäisyyden lisäksi perheiden vaikeudet sekä mielenterveysongelmat, jotka lisääntyvät nuoruusiässä. Kavereiden saamiseen on nuoruusiässä vaikea aikuisten enää puuttua, vaikka ponnistella sen eteen toki pitääkin.

“Nuorten syrjäytymistä ehkäistään varhaisella puuttumisella psyykkiseen oireiluun ja perheen vaikeuksiin. Tässä tarvitaan hyvää ja tukevaa perhepolitiikkaa ja panostusta mielenterveyspalveluihin, jotka tällä hetkellä painivat lähetemäärän kasvun kanssa ilman resurssien samanaikaista lisäämistä”, Sinervä kiteyttää.

 

Transitiovaiheen pituus on yksilöllistä

Sinervän mukaan aikuistumisen psyykkinen kehitys on laaja ja vaikea prosessi. Ristiriita mielessä aiheuttaa mielialaoireilua tai muuta psyykkistä oireilua, johon nuori voi tarvita ulkopuolista apua. Jos sopivaa tukea ei saa, voi nuori aikuinen esimerkiksi muuttaa pois kotoa ennen kuin siihen on edellytyksiä. Pahimmassa tapauksessa haasteet opinnoissa tai työelämässä ovat niin suuret, että hän syrjäytyy pikku hiljaa.

Lapsuuden perheestä irtautuminen, liittyminen vertaisryhmiin, identiteetin suotuisa vakiintuminen, ajattelun ja tunteiden säätelykeinojen kypsyminen ja seksuaalisuuden kehitys. Nämä kaikki voivat myös viivästyä tai estyä.

“Kehityksen viivästyminen tai estyminen voi hankaloittaa tavanomaisten arjen haasteiden toteuttamista, kuten oman koulutus- ja ammatillisen polun löytämistä, seurustelusuhteisiin lähtemistä tai valmiutta pois kotoa muuttamiseen.”

Sinervä muistuttaa, että transitiovaiheen pituus on joka tapauksessa hyvin yksilöllistä. Täydellisiä tai valmiita ei ole meistä kukaan eli psyykkinen kehitys jatkuu läpi elämän. Jonkun kehitystehtävän huono ratkeaminen ei myöskään tarkoita, että koko elämä olisi pilalla.

“Esimerkiksi peruskoulussa kiusattu tai yksinäinen nuori voi saada kavereita ja uutta sisältöä elämään rippikoulussa. Toisen asteen tai muut jatko-opinnot alkavatkin sen jälkeen aivan eri tunnelmassa. Silloin aiemmin sosiaalisesti kypsymätön voi saada yhtäkkiä kiinni tämän osa-alueen kehityksessä aiemmin olleet puutteet.”

Joillekin rippikoulun pohdiskelua vaativat tehtävät ovat vielä mahdottomia ajattelun kypsymättömyyden vuoksi, mutta parikymppisenä onnistuu samanalainen reflektiivinen ajattelu kuin muillakin sen ikäisinä.

“Jotkut nuoret eivät menesty oikein missään koulussa, mutta töihin päästyään alkavat kukoistaa ja siirtvät lopulta melko kivuttomasti aikuisten maailmaan. Psykoterapeuttina näen myös paljon tilanteita, jossa ihminen hakeutuu aikuisena  psykoterapiaan, kun jokin aikuistumiseen tai nuoruusikään liittyvän kehitystehtävän huono ratkeaminen aiheuttaa edelleen oireilua tai esimerkiksi pulmia parisuhteissa. Koskaan ei siis ole liian myöhäistä kehittyä ja saada apua”, Sinervä muistuttaa.

 

Teksti: Tomi Kangasniemi