Ajankohtaista

Imatralla leireillään supersuositussa telttakylässä

Imatralla leirit ovat arvossaan. Ripari tavoittaa yli 90 prosenttia ikäluokasta, ja joka kesä leirejä varten pystytetään oma telttakylä.

Imatran seurakunnan oma erikoisuus ovat nimenomaan kesän telttaleirit. Tiedossa ei ole, milloin telttaleirejä on aikoinaan ryhdytty pitämään, mutta perinne on joka tapauksessa kymmeniä vuosia vanha.

Päivärannassa seurakunnalla on hienot puitteet, ja paikassa pystyy järjestämään kolmekin leiriä samanaikaisesti. Aina alkukesästä rakennetaan luonnonkauniiseen paikkaan järvenrannalle talkoovoimin telttakylä, missä kesän leirit pidetään.

“Kaksi päivää rakennetaan leiriä mukavuuksilla, ja nuoret ovat mukana. Leirin keskelle tulee kiinteä katos, missä on ruokailutila, toimisto ja varastoja. Yhteensä pystytetään 16 telttaa”, Imatran seurakunnan nuorisotyönohjaaja Liisa Eronen kertoo.

 

Leirit ovat aina täynnä

Liekö sitten telttakylällä asian kanssa tekemistä, mutta Imatralla on paljon leiritoimintaa ja leirit ovat erittäin suosittuja. Varkkaikäisille on kesän telttaleirien lisäksi talvella erilaisia viikonloppuleirejä. Riparin käy yli 90 prosenttia ikäluokasta, kun maan keskiarvo on 77 prosenttia. Nuorille järjestetään yhdeksän rippileirin lisäksi myös rippikoulujen jälkeen muutama leiri vuodessa.

“Leirit ovat aina täynnä, ja joka kesä jää väkeä ulos. Olisi hurjaa, jos tulijoita olisi vielä enemmän”, seurakunnan nuorisotyönohjaaja Veera Oinonen kiteyttää.

Nuorisotyönohjaajat arvelevat, että osin leirisuosiota selittää se, että Imatran kaupungin oma leiritoiminta on hiipunut. Kaupungissa ei ole seurakunnan ulkopuolella juuri muuta leiritoimintaa tarjolla.

“Osa suosiosta voi johtua leiripaikan luonnonläheisyydestä, mutta meillä on kyllä hurjan tarkkaan mietitty leiriohjelma. Lapset leikkivät ja pelaavat, on tekemistä ja ihmisiä, jotka ovat heidän kanssaan”, Eronen tiivistää.

Työntekijöille leirit edustavat tervetullutta irtautumista perusarjesta.

“Toukokuussa suunnitellaan leirejä, ja kesä ollaan sitten leireillä tai vapailla. Leirit ovat mielekkäitä sekä itselle että lapsille, kun näkee, että lapset nauttivat olemisesta”, Oinonen kertoo.

 

Leikkiä, saunomista ja uimista

Sisällöltään telttaleirit ovat tyypillisiä kesäleirejä: leikkiä, saunomista ja uimista. Erosen mukaan tavoitteena on, että ulkona ollaan mahdollisimman paljon.

“Iltaohjelmissa lauletaan, paistetaan makkaraa ja lettuja. Se on monen lapsen kohokohta”, Oinonen kertoo.

Erosen mukaan ohjaajat ovat itsekin usein yllättyneitä, miten yksinkertaiset asiat ovat leiriläisille niitä tärkeimpiä.

“Teltassa nukkuminen nousee esiin. Kun on ukkonen tai sadetta ja pitää mennä sisälle, on se aina ikävä juttu. Huonoja ilmoja varten meillä on iso kota, missä voi sateella järjestää ohjelmaa.”

Imatralla ei erikseen kerätä palautetta lasten leirikokemuksista. Eronen kertoo, että aikoinaan kyllä pro gradu -työssä lasten vanhemmille tehtiin leirikysely, jossa tärkeiksi tekijöiksi nousivat kaverit, turvallisuus ja hyvä ohjaus.

Lapsilta saadaan spontaania palautetta. Jo mainittujen letunpaiston ja teltassa nukkumisen lisäksi yllättävät asiat saattavat nousta leirien kohokohdiksi.

“Jonkun mielestä tiskaaminen on ollut parasta”, Oinonen naurahtaa.

Paras kiitos ohjaajille on tietenkin lopulta se, että leireillä olleet tulevat uudelleen ja tuovat leireille myös omat lapsensa. Hienot kokemukset halutaan siis välittää sukupolvelta toiselle.

“Monet vanhemmat, jotka tuovat lapsiaan ja tulevat käymään kertovat, miten kivaa oli itse olla leirillä”, Oinonen sanoo.

Imatralla on käyty keskusteluja myös lisäleirien järjestämisestä. Kun kerran tulijoita olisi, on mietitty, voisiko muilta työmuodoilta vapautua resurssia. Muutama vuosi sitten pojille tuli toinen leiri, mutta resurssit eivät ainakaan tällä hetkellä anna myöden lisäleireille.

“Leirien sisältöä kyllä kehitetään koko ajan. Veera on esimerkiksi pitänyt hyvin suosittuja teemapoikaleirejä, kuten merirosvo- ja supersankarileirin. Liekö nimetkin sitten vielä lisänneet suosiota”, Eronen naurahtaa.

 

Tomi Kangasniemi­­

Artikkeli on julkaistu Villi-lehdessä 1-2019