Ajankohtaista

Kiuruvedellä tehdään iloisesti työtä koulujen kanssa

Kiuruvedellä eletään kuin kouluyhteistyön lintukodossa, sanovat Hanne Kuukasjärvi ja Jere Hakkarainen. Kun ovet ovat auki, kaikki mahdollisuudet käytetään. Ja lapset saavat ilon yhteistyöstä.

”4H jätti kerhojen pitämisen Kiuruveden sivukylillä. Hakkaraisen Jere, joka aloitti meillä lapsi- ja varhaisnuorisotyön tekijänä, ideoi, että seurakunta voisi alkaa sellaisen toiminnan järjestämiseen kyläkouluilla. Nyt helmikuussa aloitetaan ja innostuneina odotetaan, miten tämä lähtee liikkeelle”, sanoo nuorisotyöntekijä Hanne Kuukasjärvi.

Käynnistyvä iltapäiväkerhomainen toiminta on uudenlainen kokeilu. Siinä on ajateltu kylillä asuvien perheiden kulun helppoutta. Kun kerho on koululla suoraan koulupäivän jälkeen, lapsia ei tarvitse kuljetella edestakaisin.

”Ohjelmaltaan kerhosta muodostuu sellainen, mihin suuntaan kerholaiset sitä haluavat viedä. Perinteisillä leikeillä ja askartelulla lähdetään liikkeelle,” Jere Hakkarainen kertoo.

 

Mennään sinne, missä lapset ovat

Kouluyhteistyötä Kiuruvedelle on aina ollut. Seurakunnan kerhoja pidetään koulujen tiloissa, sählyä pelataan koulujen saleissa.

”Kun asiaa ajattelee hetken, tajuaa, että varsin paljonhan meillä tehdään kouluilla, alkaen koulunaloitusjumalanpalveluksista kevätkirkkoihin, neljäsluokkalaisten toimintapäivistä koulukinkereihin. Meillä on tilanne erilainen kuin monella paikkakunnalla täällä omassakin hiippakunnassa”, Kuukasjärvi toteaa.

Jere Hakkarainen miettii samoin.

”Viime viikolla olin juuri yhdellä alakoululla kouluyhteistyöpalaverissa, ja mietin siellä, miten luontevalta se tuntuu. Kouluissa suhtaudutaan avarakatseisesti kirkon suuntaan. Voi sanoa, että täällä toteutuu positiivinen uskonnonvapaus.”

”Koetamme entisestäänkin tiivistää näitä yhteyksiä. Kouluilla esittävät toiveita ja seurakunta sitten vastaa niihin. Herkällä korvalla heitä kuuntelemalla ne toimivat jutut löytyvät.”

Kiuruvedellä on kaunis kirkonmäki, jolla kirkko ja seurakunnan omat tilat seisovat. Mutta Hakkarainen pitää erityisen tärkeänä sitä, että seurakunnan työntekijät menevät sinne, missä ihmiset ovat.

”Pitää mennä sinne, missä lapset ja nuoret viettävät aikaansa, eikä koettaa vetää heitä tänne kirkonmäelle.”

 

Kouluilla pitää huomioida kaikki lapset

Kiuruvedellä varhaisnuorten toimintaan osallistutaankin vilkkaasti. Kesäleireillekin on tulijoita enemmän kuin paikkoja kyetään tarjoamaan.

”Tämä on maalaispitäjä. Erilaistahan täällä on kuin kaupungeissa. Kyllä täälläkin kouluilla joiltain opettajilta tulee soraääniä siitä, miten paljon seurakunta on mukana, mutta me pidämme huolta siitä, että toimimme heidän ehdoillaan,” Hanne Kuukasjärvi sanoo.

”Uuden opetussuunnitelman mukaan mennään. Koulumaailmassa seurakunnan pitää silloin joustaa, jotta kaikki lapset voivat osallistua. Se on minusta tärkeää. Ei ole hyvä, että kun seurakunnasta ollaan paikalla, jotkut joutuvat istumaan luokassa erillään.”

Seurakunnan näkökulmasta vapaammin toteutetut tapahtumat saadaan tukemaan koulun opetusta.

”Nyt esimerkiksi pidettiin kirkkoseikkailu kakkosluokkalaisille, jossa tutustuttiin omaan kotikirkkoon, ja se esimerkiksi järjestettiin niin, että kaikki lapset saattoivat osallistua. Sama juttu koulukinkereillä. Pyhäinpäivän alla meitä pyydettiin yhdeltä kyläkoululta pitämään puolen päivän työskentely aiheen tiimoilta. Voi olla, että pääsiäisenä ilmaantuu taas toiveita – kun opettajat pyytävät, me tietenkin mieluusti vastaamme toiveisiin.”

Kiuruvedellä seurakunta on tehnyt yhteistyösopimuksen koulujen kanssa. Kuukasjärven mielestä se on erinomainen väline; sopimuksen yhteydessä syntyy vuosikello.

”Ja kun näitä vuosittain katsotaan, päästään samalla jutustelemaan koulun tarpeista ja aistimaan tunnelmia.”

 

Iloa yhteisöllisyydestä

Menestyksekkäät suhteet kouluihin rakentuvat henkilökohtaisille suhteille. Kun opitaan tuntemaan puolin ja toisin, yhteistyön kehittäminen aukeaa uudella tavalla.

”Juuri näin. Omalla persoonallahan tätä tehdään. Itse sitä on oma myyntikorttinsa”, Kuukasjärvi sanoo.

Sama liittyy lapsiinkin.

”Kun siellä kouluilla säännöllisesti käypi, tulee mutkattomasti tutuksi myös lapsille.”

Tuon tuttuuden varassa toimintaan syntyy hyvä meininki.

”Minusta lasten ilo syntyy turvallisuuden kokemuksesta. Kun tulee nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään, se vetää toimintaan mukaan”, Jere Hakkarainen miettii.

Kuukasjärvi on samaa mieltä.

”Lapset saavat täällä mukana ollessaan toisenlaista huomiota kuin kotona. Ja kun turvallisessa hengessä on kavereiden kanssa yhdessä ja kokee yhdessä, syntyy yhteisöllisyyttä. Se on iloa.”

Seurakunnalla on annettavaa koululaisille. Ja Hakkarainen ja Kuukasjärvi uskovat, että koulujen kanssa tehtävällä yhteistyöllä saavutetaan lapsia fiksummin ja laajemmin kuin omin voimin. Siksi siihen kannattaa keskittyä tosissaan.

”Koko ajan pitää kehittää! Pelko on aina olemassa, että kielteinen suhtautuminen uskontoon ja kirkkoon levittäytyy tännekin, vaikka tietysti toivomme, ettei niin käy. Mutta sitä suuremmalla syyllä, niin kauan kuin ovet kouluille ovat auki, mahdollisuudet pitää käyttää. Jatkuva tekeminen myös jatkuu helpommin”, Hanne Kuukasjärvi sanoo.

 

Jaakko Kaartinen

Artikkeli on julkaistu Villi-lehdessä 1-2019