Ajankohtaista

Tieto vähemmistöistä lisää ymmärrystä

Työntekijä voi omilla aivan pienillä teoillaan ja sanoillaan vaikuttaa siihen, uskaltaako lapsi tai nuori lähestyä häntä sukupuoli-identiteettiin liittyvien asioiden kanssa.

 

”Puheen tasolla joko luodaan mahdollisuuksia tai suljetaan mahdollisuuksia kohdata”, sanoo opiskeluhuollon kuraattori ja seksuaalineuvoja Tuula Anttila.

”Kaikkein tärkein tuki näitä asioita pohtivalle lapselle ja nuorelle on, että hänet kohdataan ja se, että hänen annetaan sanoittaa omaa itseään. Työntekijöiden pitää kunnioittaa sitä tapaa puhua ja kuvata itseä, joka lapsella tai nuorella on.”

Rinnalla kulkeminen ja tuen antaminen voi tarkoittaa myös sitä, että yhdessä haetaan sanoja kokemuksille, jotka ovat epämääräisiä. Mikäli työntekijästä tuntuu, että oma osaaminen ei riitä, voi kuitenkin auttaa eteenpäin.

”Lasta ja nuorta ei pidä jättää yksikseen kysymystensä kanssa. Vähintään hänet voi saatella sellaiseen paikkaa, missä on enemmän vastauksia saatavilla.”

 

Olettamien sijalle avoimuutta

Arkisessa elämässä kyse on siitä, miten paljon puheissa ja teoissa jäädään olettamien varaan ja miten paljon kyetään jättämään avoimeksi: kun nuoria kohdataan, ei oletettaisi ulkonäön perusteella, että huoneessa on tyttöjä ja poikia, vaan lähdettäisiin siitä, että he ovat henkilöitä, jotka saavat itse määräytyä omista lähtökohdistaan.

Samanlaiset yksinkertaiset sensitiivisyyden käytännöt toimivat sekä sukupuolen että seksuaalisuuden osalta. Esimerkiksi sen sijaan, että puhutaan poika- ja tyttökavereista, kannattaa puhua seurustelukumppanista – on turha tehdä olettamia, jotka voivat mennä pieleen.

Toisaalta tavalliset vuorovaikutuksen säännöt toimivat. Jos tekee mokan, voi pyytää anteeksi ja kysyä, miten nuori tahtoo, että häntä kutsutaan ja miten häneen suhtaudutaan.

”Kyse ei ole siitä, että työntekijän pitäisi edes itse muuttaa omia käsityksiään tai kokemuksiaan sukupuolesta tai seksuaalisuudesta. Kysymys on siitä, että lapselle ja nuorelle annetaan oikeus ja turvallinen tila kuvata itseään ja olla sellainen kuin on. Jos työntekijä ei tässä suhteessa osaa erottaa omaa ajatteluaan ja arvojaan, hän voi blokata mahdollisuutensa kohtaamiseen täysin. Omien asenteiden ja arvojen tiedostaminen auttaa toimimaan ammatillisesti kohtaamisetilanteessa.”

 

Omaa ajattelua kannattaa tutkia

Aikaisemmin seurakunnalla erityisnuorisotyönohjaajana ollut Anttila on nyt töissä kuraattorina ammattioppilaitoksessa. Hänen kokemuksensa molemmilta puolilta on, että nuorten kanssa työskentelevillä työntekijöillä on vilpitöntä halua kohdata ja tukea nuoria.

”Sukupuoleen liittyvistä kysymyksistä puhutaan nykyään niin paljon, että yleistä tietoa transsukupuolisuudesta ja muunsukupuolisuudesta on kyllä olemassa. Ehkä työntekijöiden osalta tärkeintä tosiaan on tunnistaa se, millaisesta taustasta oma ajattelu nousee. Jos on kasvatettu hyvin selkeiden sukupuolinormien mukaisesti ja on elänytkin niin, eikä ole pohtinut omaa itseään sen suvemmin, sukupuolen moninaisuuden kohtaaminen saattaa nostaa esiin asenteita, jotka yllättävät oman itsenkin.”

Mitä enemmän tietoa on, sitä enemmän on ymmärrystä, Anttila uskoo. Esimerkiksi Setan ja Transtukipisteen sivuilla kannattaa käydä ajoittain tarkistamassa, mistä asioista nyt puhutaan ja miten.

”Itse käyn tarkistamassa, onko esimerkiksi tullut käyttöön uusia käsitteitä. Yksi olennainen asia lasten ja nuorten kohtaamisessahan on se, että täytyy ymmärtää, mitä toinen sanoo. Sitä varten täytyy olla perillä ilmaisuista ja kielestä, jolla asioita kuvataan.”

”Erityisasiantuntijoiksi meidän ei tarvitse muuttua, vaan että huolehditaan siitä, että meillä on välineitä olla ihminen ihmiselle.”

 

Sukupuolivähemmistöihin liittyvia aineistoja:

 

Jaakko Kaartinen

Artikkeli on julkaistu Villi-lehdessä 2/2019