Ajankohtaista

Tosimies Jeesus? Sukupuoli Raamatussa

Sukupuoli, sen ilmeneminen ja siihen liittyvät ihanteet ovat tärkeä osa ihmisyyttä Raamatun teksteissä. Monille lukijoille sukupuoleen liittyvät kysymykset ovat kipeitä: ne liittyvät omanarvontuntoon ja kysymyksiin, kuka olen ja millaisena kelpaan. Sukupuolisuus värittää myös teksteistä piirtyvää jumalakuvaa. Raamatun alkukielissä hepreassa ja kreikassa Jumalasta käytetään johdonmukaisesti mieheen viittaavia kieliopillisia muotoja.

Sukupuoli ei ole Raamatun parissa työskentelevälle mikään epäolennainen sivuteema, vaan se liittyy myös olennaisesti tekstien syntyyn ja historialliseen asiayhteyteen. Raamatun tekstit ovat miesten kirjoittamia ja toimittamia, ja aivan viime aikoihin asti lähinnä miesten tulkinnat niistä ovat päässeet ääneen. Ne eivät siten anna kokonaisvaltaista kuvaa inhimillisestä kokemusmaailmasta, vaan niissä painottuu koulutettujen miesten, yhteiskunnan eliitin, näkökulma. Viimeisten 30 vuoden ajan tämä on sisäistetty yhä syvemmin raamatuntutkijoiden parissa.

On tärkeää ymmärtää, millaisia sukupuolen toteuttamiseen liittyviä ihanteita kunkin tekstin syntyaikaan oli ilmassa ja miten ne vaikuttavat tekstin maailmassa. Tähän tarjoaa hyviä eväitä uunituore ja helppolukuinen artikkelikokoelma ”Sukupuoli Raamatun maailmassa” (toim. Susanna Asikainen ja Elisa Uusimäki. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja. 2019).

Raamatussa ei ole yhtä miehen ja naisen ihannetta, vaan sukupuoliin liittyvät käsitykset ja roolimallit olivat muutoksessa tekstien pitkänä syntyaikana. Eri kirjat heijastelevat oman aikansa sosiaalista todellisuutta ja patriarkaalista yhteiskuntaa, ja yhteiskunnan muutokset johtivat myös ihanteiden muutoksiin. Varhaisissa Vanhan Testamentin teksteissä nainen on miehen omaisuutta siinä missä karjakin, kun taas esimerkiksi Roomalaiskirjeen perille vienyt diakoni Foibe oli ilmeisesti varakas ja toimelias liikenainen – ja Paavalin ”patrona” eli suojelija ja tukija (Room 16:1-2). Kristillisen seurakunnan villeinä ja värikkäinä ensiaikoina Paavalin lähipiirissä vaikuttaa olleen monia aktiivia naisia, kun taas Uuden Testamentin myöhäisimmät tekstit heijastelevat ihannetta, jossa seurakunnan johtotehtävät ovat yksiselitteisesti miesten käsissä.

Raamatun tekstit saattoivat myös kapinoida vallitsevia ihanteita vastaan. Erityisesti Markuksen evankeliumin kertomus kuolemaansa pelkäävästä, ruoskitusta ja ristiinnaulitusta Jeesuksesta soti monella tapaa vallitsevan kulttuurin maskuliinisuusihanteita vastaan. Kreikkalais-roomalaisessa maailmassa ihannointiin vahvaa, muita alistavaa ja itseään korostavaa maskuliinisuutta, mutta tunnettiin myös ihanne itsehillintää korostavasti mieheydestä. Markuksen Jeesus, joka on ahdistunut Getsemanessa ja huutaa ristillä, ei vastaa kumpaakaan ihannetta (katso tästä Susanna Asikaisen artikkeli edellä mainitussa kirjassa). Paavalin opetus voimasta, joka tulee täydelliseksi heikkoudessa (2. Kor. 12:9), herätti varmasti aikanaan samanlaisia kysymyksiä tosimieheydestä.

Sukupuoli mainitaan jo Raamatun alkulehdillä ihmisen luomisen yhteydessä: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1 Moos. 1:27) Viime vuosina, kun sukupuolten moninaisuus on haastanut ajatteluamme ja mieltymystämme siisteihin luokitteluihin, tähän jakeeseen on turvauduttu ahkerasti. Sen on ajateltu osoittavan, että Jumalan näkökulmasta sukupuolia on kaksi, ja että ne ovat luomisessa annettuja ja luonteeltaan pysyviä.

On hyvä huomata, että kohdan pääpaino on Jumalan kuvassa, ei ihmisen sukupuolisuuden analyysissä. Raamatussa esiintyvien sukupuoli-ihanteiden ja -roolien kirjon näkeminen ja niiden kulttuurisidonnaisuuden ymmärtäminen on tärkeää, jottei tulkitsija erehdy tekemään liian yksioikoisia johtopäätöksiä.

 

Katja Kujanpää

Artikkeli on julkaistu Piplia-palstalla Villi-lehden numerossa 2/2019