Johdanto
Jokainen kävijä, joka saapuu kirkkoon erityisenä juhlapäivänä tai tavallisena sunnuntaina, saa kohdata kirkon ilmapiirin – paitsi rakennuksen ainutlaatuisuuden – niin myös yhteisön, joka on usein perhe, ystävät tai vapaaehtoisjoukko, joka tekee mahdolliseksi kirkon toiminnan. Usein unohdamme, kuinka tärkeä rooli vapaaehtoisilla on kirkon toiminnassa.
Kirkon vapaaehtoistoiminta
Vapaaehtoisuus on syvälle juurtunut kirkon perinteessä. Monta kertaa nämä ihmiset saavuttavat hiljaisen sankarin arvon, sillä heidän palkkionsa on tietoisuus palvelusta, tuskinpa siitä edes kiitosta saavat. He auttavat järjestämään tapahtumia, koordinoivat virkatoimintoja, avustavat sielunhoitoa, valvovat ja hoitavat alttaria – ja lista jatkuu. He ovat sydän ja sielu, mikä pitää yhteisön elossa ja toiminnassa.
Monesti vapaaehtoinen kirkon jäsen voi löytää merkityksen yhteisön hyväksi tapahtuvasta palvelusta. Se voi olla tie yhteyden löytämiseen Jumalan, luomakunnan tai seurakuntayhteisön välille. Vapaaehtoisuuden kautta ihminen voi kokea merkityksellisyyden tunnetta ja sitoutumista aiempaa syvempään kristilliseen elämään.
Yhteenveto
Nykyajan kiireisessä elämäntahdissa vapaaehtoisen palvelukseen käytetty aika on todellista antamista. Kirkon on tärkeää arvostaa, tukea ja rohkaista vapaaehtoistyöhön osallistuvia ihmisiä. He ovat elintärkeitä kirkon yhteisöllisyyden kannalta ja luovat kirkolle sen ainutlaatuisen hengen ja ilmapiirin.
Aikamme haastaa meitä kaikkia arvioimaan, mitä voimme saada ja mitä voimme antaa – sekä yhteisöllemme että hengelliselle elämällemme. Vapaaehtoistyö kirkossa voi olla yksi tapa löytää elämäänsä uutta sisältöä ja merkitystä. Usein vapaaehtoistyö tuo mukanaan uusia ystävyyssuhteita, merkityksellisiä kokemuksia ja tunnetta yhteisöllisyydestä. Kirkon hiljaiset sankarit eli vapaaehtoiset ansaitsevat kiitoksensa ja arvonsa, sillä heidän työnsä on mittaamattoman arvokasta.