Suomessa kirkko on ollut ja on edelleen monelle yhteisön keskus ja merkittävä osa arkielämää sekä juhlapyhiä. Rohkenen väittää, että tämän päivän kiihkeän elämänrytmin keskellä kirkolla on entistä suurempi merkitys ihmisten elämässä. Se tarjoaa paikan rauhoittumiselle, hiljentymiselle ja yhteisöllisyydelle.
Kirkko ei ole vain kokoontumispaikka suurille juhlille, kuten joulu- ja pääsiäismessuille tai kaste-, häihin- ja hautajaisiin. Se on myös paikka, jossa kokoontuvat viikoittain erilaiset ryhmät: nuoret, eläkeläiset, äidit vauvoineen. Kirkko tarjoaa tilan ja mahdollisuuden kohtaamiselle, keskustelulle ja yhdessäololle.
Kyse ei ole pelkästään hengellisestä toiminnasta. Kirkko tekee merkittävää työtä myös yhteiskunnallisella tasolla. Se järjestää apua tarvitseville ruoka-apua, tukihenkilötoimintaa, perhetyötä ja monenlaista muuta avustustyötä. Kirkon diakoniatyön kautta tuetaan vähävaraisia ja heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Se on näkymätöntä, mutta erittäin arvokasta työtä suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.
Suomessa elää paljon ihmisiä, jotka kaipaavat yhteisöä, haluavat olla osa jotakin ja kaipaavat hengähdystaukoa arjen kiireistä. Tässä kirkolla on merkittävä rooli. Se tarjoaa paikan, johon jokainen on tervetullut sellaisena kuin on, ja jossa jokainen voi kohdata toisia ihmisiä, saada arvokkaita sosiaalisia kontakteja ja toimia yhdessä muiden kanssa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka kirkon jäsenmäärä on hieman laskenut viime vuosina, sen rooli yhteisön keskuksena ja ihmisten elämän tukena on yhä merkittävä. Kirkko kantaa vastuuta niin yksilöiden henkisestä hyvinvoinnista kuin yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä. Kirkko on enemmän kuin vain rakennus – se on yhteisö, turvapaikka ja toivo paremmasta.