Virsivisa

Virsivisan logo. Sinisen nuotin päällä seisoo sininen lintu.

Virsivisa oli aluksi kolmasluokkalaisille, myöhemmin myös neljäsluokkalaisille koululaisille tarkoitettu, kouluille suunnattu hanke vuosina 2003-2019. Sen tavoitteena oli edistää virsikasvatusta, virsiin laulamista ja virsiin ja virsikirjaan tutustumista. Virsivisaa pidettiin merkittävänä koulu ja kirkko -yhteistyön välineenä. Kanttorit ja myöhemmin myös nuoriso- ja varhaisnuorisotyöntekijät tekivät ansiokasta yhteistyötä opettajien kanssa.

Virsivisassa tutustuttiin aluksi kahteenkymmeneen virteen, ja kahdessa viimeisessä vaiheessa mukaan tuli aina viisi virttä lisää; yhteensä siis 30 virttä. Varsinaiset visavaiheet alkoivat kunkin kauden kevätjaksolla. Ensin oli kouluvisa, josta karsittiin koulun paras joukkue paikalliseen, seurakunnittain toteutettavaan visaan.  Koulujen ja seurakuntien työntekijät järjestivät nämä visat. Seurakuntavisan paras joukkue eteni alueelliseen hiippakuntavisaan. Hiippakuntavisan järjestivät tuomiokapituleiden työntekijät yhdessä paikallisten toimijoiden, yleensä kanttoreiden kanssa. Tästä visavaiheesta paras jatkoi valtakunnalliseen finaaliin.  Finaalin järjestämisestä vastasi järjestö yhdessä finaalipaikkakunnan ja kirkkohallituksen kanssa.

Visan sisällöt, säännöt, rakenteet ja tehtävät virsivisavirsien valintoineen teki valtakunnallinen virsivisatyöryhmä, jossa oli edustajia järjestön (SLK -Nuori kirkko) lisäksi Kirkkohallituksesta, hiippakuntien tuomiokapituleista, seurakunnista ja kouluista. Visatehtävät eivät olleet vain laulamista, vaan ne edellyttivät myös hoksaamista, nokkeluutta, perehtymistä, virsikirjan käyttöä, muistamista, kuuntelua, joskus myös piirtämistä tai draamaa.

Virsivisa tavoitti kausiensa aikana ainakin noin 60 000 lasta.